Murhamysteerien jäljillä

Tällä kertaa Luova Etelä-Karjala -blogin kysymyksiin vastasi eteläkarjalainen luova tekijä, "Murhamysteerit" -ohjelmapalvelun Katja Palmu. Mysteereitä voi tilata erilaisiin tilaisuuksiin. Kaikki Design Katja Palmun murhamysteerit ovat Katjan itsensä käsikirjoittamia ja hän käyttää suomalaisia alihankkijoita tai keikkalaisia niiden toteuttamiseen.

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Katja Palmu, yrittäjä. Pyöritän murhamysteerit ohjelmapalvelua, lisäksi löytyy pienyrittäjien verkkokoulu: markkinointiopisto.fi ja olen myös videomarkkinointityökalujen jälleenmyyjä. Töitä riittää. Lisää uusia ohjelmapalveluja myös tulossa.

Mistä idea Murhamysteereihin lähti?

En enää muista, mikä vuosi oli kyseessä, olisiko ollut 2006 kun katsoin telkkarista Tyttökultia. Amerikkalaisen tv-sarjan tytöt olivat murhamysteeriristeilyllä. Siitä se ajatus sitten lähti. 

Millaisia palvelupaketteja tarjoat?

Murhamysteerit on saatavilla koko Suomeen 10 - 80 hengen ryhmille.

Osallistujat saavat etukäteen pelaajanoppaat, joissa on osallistumisohjeet sekä jokaiselle oma rooli. Murhamysteerin vetäjä saapuu paikalle rekvisiitan ja pelimateriaalien kera ja pitää huolen siitä, että juoni etenee käsikirjoituksen mukaan. Murhamysteeri ei ole paikkaan sidonnainen, vaan voidaan olla myös asiakkaan omissa tiloissa.

Minkälaista yhteistyötä teet muiden toimijoiden kanssa? Minkälaisia yhteistyökuvioita tahtoisit jatkossa?

Erilaisia yhteistyökuvioita on vuosien varrella kokeiltu, mutta toimivaa konseptia en ole siihen löytänyt. Tällä hetkellä suurin osa keikoista tulee itselleni suoraan ja tämä on osoittautunut erittäin toimivaksi. Oulussa on toimiva yhteistyö Konffan kanssa. Itselläni on koulutettujen keikkalaisten verkosto ympäri Suomen. Tällä hetkellä en yhteistyökumppaneita etsi, mutta olen toki avoin uusille ideoille.

Minkälaisia asiakkaita sinulla on ollut? Minkälaista kysyntää on?

Asiakkaita olen löytänyt laidasta laitaan, ihan ympäri Suomea. Oulussa on ollut pohjoisimmat mysteerit. Suurin osa on yrityksiä, mutta myös murhamysteerisynttäreitä olemme järjestäneet. Murhamysteerit alkaa jo olla tuttu ja sitä osataan jo etsiä verkosta. Paljon tulee myös uusia asiakkaita suositusten perusteella.

Kuinka murhamysteerin luominen käytännössä etenee?

Ensin tarvitaan idea aikakaudesta ja tapahtuma, jonne on osallistujat kutsuttu. Sitten juonen runko, kuka on murhaaja, kuka murhataan ja motiivi.

Viimeiseksi on haasteellisinta tehdä todistusainiesto, joka tukee motiivia.

Lisäksi täytyy tehdä pelaajanopas, pelirahat, nimikyltit ym materiaali.

Sitten täytyy toki varmistaa, että asiat/esineet joita mysteeriin kirjoitan kuuluvat kyseiseen aikakauten.

Kenelle suosittelet palveluitasi?

Suosittelen murhamysteeriä yrityksille tykypäivään, pikkujouluihin tai asiakastilaisuuteen.

Miksi Murhamysteerin tilaaminen kannattaa?

Yhteistyötaidot kehittyvät ja työntekijöiden välinen vuorovaikutus lisääntyy — hauskaa pitämällä! Tämä näkyy parempina tuloksina työpaikalla.

Murhamysteeri on saatavana myös englanninkielisenä eli sitä voi käyttää myös kielikylpynä.

Lisätietoa Murhamysteereistä löydät osoitteesta www.murhamysteerit.fi

Kuva: Katja Palmu

Satutaiteilijan työpajalla

Tällä kertaa esittelyssä on luova tekijä Etelä-Karjalasta: satutaiteilija, artesaani Milja Talvikki, muutama vuosi sitten lemiläistynyt mikkeliläinen.  Miljan ensimmäinen satutaidenäyttely "Satumaisia satumaita" kiersi kirjastoissa lokakuusta 2011 kevääseen 2012 loppuen Imatran kylpylään. Satutaideteoksia on esillä kahvila Aleksandrassa Lappeenrannassa sekä Suomalaisessa kirjakaupassa, jossa nähtävillä on ajoittain vaihtuva teos. Sammonlahden kirjastossa kannattaa piipahtaa katsomassa lastenosastolla oleva Miljan seinämaalaus ”Sateenkaarikaupunki”.

Tällä hetkellä Milja Talvikilla on työtilat Savitaipaleen vanhan kirkonkoulun tiloissa. Vanhassa koulussa toimii myös monia muita luovia toimijoita. Kysyimme Miljalta muutaman kysymyksen hänen työpajastaan:

Miten päädyit avaamaan työhuoneen Savitaipaleen koululle?

”Seuraava varsinainen näyttelyni alkaa marraskuussa 2013 Imatran kulttuuritalo Virrasta jatkaen sieltä Lappeenrannan ja Mikkelin kaupunginkirjastoihin. Minulla on kotona 18 neliön työtila/varasto ja on käynyt selväksi, ettei näyttelyä siinä mahdu toteuttamaan. Mieheni kanssa mietimme ratkaisua jo pidemmän aikaa, ja sattumalta tammikuussa kuulin Savitaipaleen koulun vuokrattavista tiloista. Kun löytyi sopivan kokoinen huone, jossa vuokrakin pysyi kohtuullisena, niin se oli menoa.  Koska asumme pohjoisella puolella Lemiä, niin matkaankin menee vain kymmenen minuuttia.  Lisäksi houkutteli mahdollisuus pitää työhuonetta auki siten, että kiinnostuneet pääsevät käymään, katselemaan paikalla olevia teoksia ja uusien syntymistä.” 

Keitä muita koululla toimii? Teettekö koululla yhteistyötä eri toimijoiden kesken? Minkälaista yhteistyö on?

”Kolululla on mm. hampurilaisravintola-kahvila, kirpputori-käsityömyymälä, sisustuspuoti sekä luokallinen pieniä myyntipisteitä.  Yhteistyö toimijoiden kesken ja sen myötä toiminnan kehittäminen ottavat alkuaskeleitaan. Ennen kesää on tarkoitus saada kunnon opasteet, jotta mökkiläiset ja satunnaiset ohikulkijat osaavat pysähtyä tutustumaan uuteen elämään heränneeseen vanhaan kouluun.”

Mitä satutaiteilijan työpajalla tehdään? Mitä palveluja/tuotteita tarjoat?

”Rakennan seuraavan näyttelyni teoksia. Kunhan saan kangaspuut paikalle, niin kutominenkin pääsee vauhtiin. Teen itse teoksissani olevat kudonnaiset. Paljon työtä teettää materiaalien esivalmistelu, mistä johtuen minut löytää usein leikkaamasta kuteita. Myymälää minulla ei ole, mutta jotain pientä kehittelen kesäksi, kuten postikortteja, joita ei muualta saa. Hepparit Kepparit-näyttelyssä kiertäneet keppihevoset tulevat kevään aikana myyntiin.”

Miksi työpajallasi kannattaa vierailla?

”Luon satutaidetta lapsille ja vähän aikuisillekin tekstiili- ja sekatekniikoin. Vaikka varsinainen kohderyhmäni onkin satuikäiset lapset, niin aikuisetkin lumoutuvat teosteni äärellä. Etenkin käsityöharrastajat ovat kiinnostuneet tutkimaan teoksiani toteutuksen näkökulmasta. Työhuoneellani pääsee kurkistamaan kuinka mielikuvitus kohtaa todellisuuden monipuolisten kädentaitojen, tekstiilien ja kierrätysesineiden saadessa uusia ulottuvuuksia. 

Oveni on avoinna lauantaisin klo 11-15. Mahdolliset muutokset kannattaa tarkistaa nettisivuiltani. Tuliaisiakin saa tuoda. Sivuiltani löytyy kohta ”Haluatko tukea satutaidettani”, jossa on listattu mitä otan vastaan. En tosin aina itsekään tiedä mitä tarvitsen, joten jos nurkissa pyörii pientä rompetta, niin kannattaa tuoda minulle ennen kuin heittää roskiin.

Mottoni on: Vain mielikuvitus on rajana, eikä aina sekään!"

Lisätietoa Milja Talvikista löytyy osoitteessa: www.miljatalvikki.fi

Kuvat: Milja Talvikki 

Bambuinen tiskirätti

Usein luovat ideat ja tuotteet voivat lähteä liikkeelle pienistä, arkisista asioista. Tässä Imatralla toimivan Susannan työhuoneen Susannan kertomus suosittujen bambuisten tiskirättien synnystä:

"Oli vuosi 2009, kun ensimmäinen Susannan Työhuoneen bambuinen tiskirätti syntyi.

Alkuperäinen ajatus bambukankaan käyttämisestä keittiöriepuna lähti tuttavaltani, joka ompeli mm. kestovaippoja bambuneuloksesta. Hän kertoi käyttävänsä yli jäänyttä silppua riepuina, sillä bambu ei haise, vaikka riepu jäisi likaiseksikin. Minusta se kuulosti hienolta, sillä käytin itse keittiössä vain talouspaperia, koska rätteihin koskeminen oli kuvottavinta, mitä tiesin.

Olin juuri opettelemassa kankaanpainantaa silkkipainotekniikalla ja tulin miettineeksi, että hajuton rätti olisi vielä hienompi asia, jos siinä olisi myös kaunis kuva. Niinpä valmistin ensimmäiset kappaleet kokeiluun muiden käyttötekstiilien ohella. Kuva-aiheeksi valitsin muodikkaan maatuskan.

Riepujen ensimmäiset asiakkaat ilmestyivät blogini kautta ja sitten lähdin myymään tuotteitani myös torille ja joulumyyjäisiin. Hyvin pian tiskirättien suosio yllätti minut ja nyt hiukan yli kolme vuotta myöhemmin bambutiskirätit ovat se artikkeli, josta Susannan Työhuone tunnetaan.

Tuotannossa on tällä hetkellä 17 erilaista kuosia kahtena värivaihtoehtona, ja myynti tapahtuu pääasiassa verkkokaupan ja jälleenmyyjien kautta.

Rievut ovat kasvattaneet suosiotaan tasaista tahtia, ja olen niitä kehittänyt matkan varrella vielä entistä parempaan suuntaan. Samalla kun myynti on kasvanut, olen myös joutunut tehostamaan työtapojani ja jättämään muut tekstiilituotteet kokonaan pois valikoimasta.

Paitsi riepujen mainioita käyttöominaisuuksia, asiakkaat arvostavat erityisesti iloisia, persoonallisia kuoseja. Muun muassa hupsut pöllöt, kissat, kanat, kodikkaat mökit, leivokset ja sammakot seikkailevat rievuissa, jotka tuovat arkisiin askareisiin hiukan iloa ja huolettomuutta."

 

Tarina ja kuvat: Susanna / Susannan työhuone


Bambuiset tiskirätit löydät Susannan työhuoneen verkkopuodista: puoti.susannantyohuone.net

Hyvän meiningin festivaali

Kontufolk Ry sai vuonna 2012 Lappeenrannan kaupungin Vuoden asukastoimija -tittelin. Kontufolk Ry on jo kolmena vuonna järjestänyt samannimistä festivaalia Lappeenrannan Konnunsuolla. Luova Etelä-Karjala -tunnuksen sekä blogin tavoitteena on jakaa tietoa luovasta toiminnasta Etelä-Karjalassa, joten kyselimme Kontufolkin järjestäjiltä festivaalin synnystä ja sen järjestämisestä.

Mistä Kontufolk sai alkunsa?
Ennen Kontufolkia Joutsenon Honkalahdessa järjestettiin muutamana vuonna elonkorjuujuhlat, jonka pohjalta Kontufolk kasvoi. Vuonna 2009 tuntui aika kypsältä ensimmäisen festivaalin toteuttamiseen. Järjestäjät nostavat esille myös Joutsenossa vaikuttaneen nuorison musiikinharrastusmahdollisuuksien puolesta toimineen Matti Peltosen merkittävänä vaikuttimena tapahtuman synnylle. Tapahtuman teossa lähdettiin seuraamaan Lauri Kuosan ja Mia Moilasen ydinajatusta. Ensimmäisen tapahtuman kasaamista vuonna 2009 ajateltiin pitkälti sosiaalisena kokeiluna.

Paikanvalinta oli selvä alusta alkaen. Järjestäjien mukaan Konnunsuon juhlaladon ympäristö on ”mahottoman” viehättävä elokuisissa illoissa, vaikka heikot sähköjärjestelyt ja juoksevan veden puute ovatkin pieniä rasitteita.   

Tekijät ovat ystävystyneet festariharrastuksen parissa
Heti ensimmäisestä kokoontumisesta lähtien toteuttajia löytyi mukavasti eikä juuri kukaan ole jättäytynyt pois. Ehtimisiensä mukaan kukin tuuppii yhteistä hanketta eteenpäin. Nettifoorumi on olennainen työkalu ryhmähankkeille. Väljä porukka jakaa nettifoorumilla ajatuksia ja sopii tehtävä kerrallaan vastuista. Vuoden ympäri aktiivisia järjestäjiä on noin kymmenen henkilöä, kesää kohden porukka kasvaa ja itse tapahtumassa on nelisenkymmentä henkilöä hoitamassa lipunmyyntiä, ylläpitoa ja muuta tarpeellista. Tekemisen mukana on muovautunut omat orgaaniset toimintatavat.  Johonkin hommaan tarttunut tekee sitä sitten hyvin todennäköisesti jatkossakin.

”Lauri Kuosa on äänentoistoasiain ammattilainen ja vastaa siitä sekä musiikkitarjonnan kokonaiskuvasta. Mia Moilanen koordinoi  kokonaisuutta. Muilla on vaihtelevampia ja väljempiä tehtävänkuvia. Soitellen sotaan -tyyppisesti on välistä edetty, onneksi neuvokkuuden perikuva Partasen Juuso on osoittautunut maalivahdiksi, joka aina uudestaan pelastaa pelin jollain huimalla torjunnalla.” Kertoo markkinoinnista ja mediakontakteista vastaava Janne Vesivalo.


Festaripäiviä on tullut joka vuosi yksi lisää
Kolmantena vuonna kolmipäiväiset kemut olivat järjestäjien mukaan jo melko suuritöinen rutistus. Pahemmilta hölmöilyiltä on vältytty ja tekeminen tehostuu vuosi vuodelta, kun kokemusta karttuu. Toisaalta seikkailunmakuun alkaa sekoittua rutiinia.  Ajatus siitä, mitä oikeastaan ollaan tekemässä, kirkastuu ja selkiytyy, kun tapahtumaa toteuttaa uudelleen. Meille on kehittynyt selkeämpiä pyrkimyksiä vaistonvaraisuuden oheen. Tunnustusta on alkanut tulla ja apurahojen saaminen tietenkin kannustaa merkittävästi.

Aluksi järjestäjillä oli moniin artisteihin tuttavuussuhteita entuudestaan, mutta tuntemattomatkin artistit ovat olleet varsin halukkaita lähtemään mukaan viimeistään tapahtuman luonteesta annetun pienen selonteon jälkeen.  Nykyään potentiaalisilta esiintyjiltä tulee hyvin paljon yhteydenottoja.

Vaikka tapahtuman pääpaino on ollut musiikissa, poikkitaiteellisuus oli tähtäimessä alusta alkaen. Aktiivisimmissa järjestäjissä on mukana taideopiskelijoita ja kuvataiteilijoita. Kolmantena vuonna etenkin varsin väkevästi nousi musiikin rinnalle muita taidemuotoja ja ruokakulttuuria.

”’Oudommatkin’ taidemuodot on esitettävä yleisölle luontevasti. Järjestäjä ei saa itse jäädä jumiin ennakkoluuloihin yleisön vastaanottokyvystä”, kommentoi Janne Vesivalo.

Kesällä 2012 Kontufolk teki yhteistyötä Konnunsuon vastaanottokeskuksen kanssa
Tapahtuma tarjosi vastaanottokeskukseen syrjään sijoitetuille turvapaikanhakijoille mahdollisuuden kohdata kantaväestöä ja toi vähän säpinää heidän arkeensa. Turvapaikanhakijoiden joukosta löytyi osaamista ja auttamisintoa. Heidän etnisen kenttäkeittiönsä herkut saivat kovasti kehuja. Turvapaikan hakijoiden heittäytyminen juhlintaan, tanssiin ja lauluun oli upeaa. Juhliminen ilman alkoholia oli järjestäjien mielestä ihailtavaa. Vaikka Kontufolkissa on anniskelualue, yleisöä pyritään kannustamaan muihin juhlimisen tapoihin kuin iän ikuiseen alkoholin kittaamiseen.

Vastaanottokeskukselta on myös löytynyt joitain todellisia helmiä, Vesivalo kertoo:
"Tsetsheni-laulajatar Liza Umarovan löytyminen vastaanottokeskukselta viime hetkellä oli uskomattoman mahtava juttu. 'Vähän kuin Madonna tulisi kylille', luonnehtivat jotkut tilannetta. Laulujensa takia kotimaastaan väkivalloin häädetty laulajatar puhui yleisölle tulkin välityksellä vapauden merkityksestä festivaalin alussa, herätti kyllä kaikki paikallaolijat arvostamaan mahdollisuuksiamme ja ymmärtämään itsestäänselvyyksiämme etuoikeuksina." 

Syrjäinen paikka ei haittaa yleisöä
Vaikka kesän 2012 avajaispäivänä vieraita oli 200, tapahtuma jäi hieman kävijätavoitteestaan. Todennäköisesti syynä olivat epävakaat säät. Aiempina vuosina on jouduttu käännyttämään ihmisiä käännyttämään pois portilta. Janne Vesivalon mukaan kesän 2012 tapahtuman torstaille sijoitettu avauspäivä veti jopa yllättävän hyvin väkeä. ”Päivän ohjelma oli musiikin varaan rakennuttu ja erityisesti suunniteltu proge-kaari oli poikkeuksellisen loistavasti onnistunut.”

Festareita ei haluta tyrkyttää kenellekään, koska meillä kaikilla on kuitenkin erilainen maku. Järjestäjät ovat tyytyväisiä siihen, että tästä huolimatta, festivaalit houkuttelevat paikalle erilaisia ihmisiä. Vesivalo kommentoi: ”Julisteet on haluttu pitää esteettisesti miellyttävinä, ei huutavina tai hyökkäävinä. Ne ovat olleet alusta alkaen kuvataiteilijoiden Karkki Mäkelän ja Janette Holmströmin käsialaa. Puskapuhelimella on tainnut sana parhaiten levitä. Lehdet ovat varsin mukavasti kirjoitelleet myös, Paikallislehti Joutsenolle erityisesti kiitos. Paikallista väkeä varten näitä juhlia on ensisijaisesti järjestetty.”

Pienen festivaalin järjetämisessä vaikeutena ovat muun muassa lupamaksut
Voittoa tavoittelemattomiin tahoihin ei olla totuttu Suomessa, sanoo Vesivalo: ”Taloudellisen riskin paineet ovat inhottava puoli touhussa. Toki jännitysmomentti virittää ja ryhdittää tekemistä. Erittäin auttavaisia tahoja on tiukoissa paikoissa löytynyt, onneksi. Markkinataloudessa marinoidussa maassa ei aina meinaa löytää ymmärrystä sille että jotain tehdään rahallista voittoa tavoittelematta. Lupamaksuja saa maksella loputtomiin. Taloudellisen vakauden hommaan toisi jos itse järjestäisimme anniskelun, vaan se aiheuttaisi arvolisävero-kuvioiden takia paljon lisätyötä. ”

Se, että ihmiset ostaisivat lippunsa ennakkoon, auttaisi paljon festaripäivien suunnittelussa. Etelä-Karjalassa lippujen ostaminen ennakkoon ei ole ollut tapana, kuten vaikka pääkaupunkiseudulla. Suhteessa muihin festivaaleihin, lippujen hinnat Kontufolkiin ovat hyvin pienet, Vesivalo toteaa: "Meidänkin liput maksaa suunnilleen sen minkä kalja kustantaa Flow -festivaaleilla. Luomumpaa ilman luomulisää hinnassa."

Tapahtumaa ei haluta tulevaisuudessakaan kasvattaa liikaa
Konnunsuon juhlalato on tapahtuman sydän, eikä vieraita voi ottaa enempää, kuin latoon kerralla mahtuu. Järjestäjät toteavat, että tapahtumassa voisi olla siemen kaupallisemmille ja isommillekin festareille, joita tuputtaa vaikka turisteille, mutta kiinnostus sellaisen järjestämiseen on toteuttajien keskuudessa hyvin vähäinen.


Millaisia suunnitelmia tulevalle kesälle on?
Päätökset ensi kesän tapahtumasta on vielä lyömättä lukkoon. Järjestäjät toivovat saavansa porukan taas kasaan ja homman eteenpäin.

Samalla porukalla toteutetaan sitä ennen pienimuotoisempia juttuja, kuten näyttely ja klubi-ilta maaliskuussa Lappeenrannan Galleria Hoi Sie:ssä. Aidosti talkoohenkistä väkeä tarvitaan järjestäjien mukaan aina.



Janne Vesivaloa haastateltiin sähköpostitse, kuvat Heini Kähkönen

Melua luovuudesta

Luovista aloista tai luovien alojen toimijoista on vaikea kirjoittaa kuulostamatta kapulakieliseltä tutkijalta. Luovia aloja ja niiden toiminta- ja verkostoitumisedellytyksiä sekä koulutustarpeita on viime vuosina tutkittu paljon eri puolilla ja eri instansseissa. Samalla on myös ymmärretty kulttuuriosaamisen ja luovan talouden asema tulevaisuuden kilpailuvalttina. Etelä-Karjala-instituutin Kutkasta Kulttuurikutinaa -hankkeessa on tarkoitus lisätä luovien toimijoiden yhteistyötä, järjestää koulutusta toimijoille sekä lisätä niiden näkyvyyttä. Kutkasta Kulttuurikutinaa -hanke luotsaa samalla eteenpäin Luova Etelä-Karjala tunnusta, joka lanseerattiin Kutka -hankkeessa vuonna 2011.

Luova Etelä-Karjala -tunnus edustaa eteläkarjalaista osaamista. Se kokoaa tekijät, tuotteet ja markkinapaikat yhteen ja tekee maakunnan tuotteet näkyvämmiksi niin matkailijoille kuin paikallisillekin. Luova Etelä-Karjala merkki kertoo, että tuote on ammattimaisesti tehty Etelä-Karjalassa tai sillä on selkeä yhteys maakuntaan. Kulttuurikutinaa -hanke on Luova Etelä-Karjala -toiminnassa toistaiseksi välittäjänä, jonka tavoitteena on tuoda tuottajia ja myyntipaikkoja yhteen. Tavoitteena on, että Luova Etelä-Karjala muodostuu toimintaverkostoksi, joka alkaa elää omaa elämäänsä hankkeen rinnalla ja jatkaa toimintaansa hankkeen jälkeen. Luova Etelä-Karjala -yhteistyöverkostossa jaetaan hyviä käytänteitä, järjestetään koulutusta ja tarjotaan näkyvyyttä luovien alojen osaajille sekä kehitetään uudenlaisia yhteistyömalleja. Tähän kehittämistyöhön tarvitaan mukaan kaikki eteläkarjalaiset luovien alojen toimijat.

Luova Etelä-Karjala -blogissa kerätään kertomuksia, kokemuksia ja haastatteluja alueen luovien alojen toimijoista. Blogin avulla pidämme paikallisia yrityksiä ja tuotteita sekä maakunnan luovien alojen palveluita esillä. Otamme mielellämme vastaan valmiita blogitekstejä sekä juttuvinkkejä alueen luovista toimijoista. Blogin välilehdistä löytyy myös lista eteläkarjalaisista luovien palveluiden tuottajista sekä paikallisten tuotteiden myyntipisteistä.

Lisätietoja hankkeesta ja Luova Etelä-Karjala-tunnuksesta saa projektikoordinaattori Heini Kähköseltä (heini.kahkonen(at)lut.fi) ja projektityöntekijä Anna-Kaisa Ekiltä (anna-kaisa.ek(at)lut.fi).