Hyvän meiningin festivaali

Kontufolk Ry sai vuonna 2012 Lappeenrannan kaupungin Vuoden asukastoimija -tittelin. Kontufolk Ry on jo kolmena vuonna järjestänyt samannimistä festivaalia Lappeenrannan Konnunsuolla. Luova Etelä-Karjala -tunnuksen sekä blogin tavoitteena on jakaa tietoa luovasta toiminnasta Etelä-Karjalassa, joten kyselimme Kontufolkin järjestäjiltä festivaalin synnystä ja sen järjestämisestä.

Mistä Kontufolk sai alkunsa?
Ennen Kontufolkia Joutsenon Honkalahdessa järjestettiin muutamana vuonna elonkorjuujuhlat, jonka pohjalta Kontufolk kasvoi. Vuonna 2009 tuntui aika kypsältä ensimmäisen festivaalin toteuttamiseen. Järjestäjät nostavat esille myös Joutsenossa vaikuttaneen nuorison musiikinharrastusmahdollisuuksien puolesta toimineen Matti Peltosen merkittävänä vaikuttimena tapahtuman synnylle. Tapahtuman teossa lähdettiin seuraamaan Lauri Kuosan ja Mia Moilasen ydinajatusta. Ensimmäisen tapahtuman kasaamista vuonna 2009 ajateltiin pitkälti sosiaalisena kokeiluna.

Paikanvalinta oli selvä alusta alkaen. Järjestäjien mukaan Konnunsuon juhlaladon ympäristö on ”mahottoman” viehättävä elokuisissa illoissa, vaikka heikot sähköjärjestelyt ja juoksevan veden puute ovatkin pieniä rasitteita.   

Tekijät ovat ystävystyneet festariharrastuksen parissa
Heti ensimmäisestä kokoontumisesta lähtien toteuttajia löytyi mukavasti eikä juuri kukaan ole jättäytynyt pois. Ehtimisiensä mukaan kukin tuuppii yhteistä hanketta eteenpäin. Nettifoorumi on olennainen työkalu ryhmähankkeille. Väljä porukka jakaa nettifoorumilla ajatuksia ja sopii tehtävä kerrallaan vastuista. Vuoden ympäri aktiivisia järjestäjiä on noin kymmenen henkilöä, kesää kohden porukka kasvaa ja itse tapahtumassa on nelisenkymmentä henkilöä hoitamassa lipunmyyntiä, ylläpitoa ja muuta tarpeellista. Tekemisen mukana on muovautunut omat orgaaniset toimintatavat.  Johonkin hommaan tarttunut tekee sitä sitten hyvin todennäköisesti jatkossakin.

”Lauri Kuosa on äänentoistoasiain ammattilainen ja vastaa siitä sekä musiikkitarjonnan kokonaiskuvasta. Mia Moilanen koordinoi  kokonaisuutta. Muilla on vaihtelevampia ja väljempiä tehtävänkuvia. Soitellen sotaan -tyyppisesti on välistä edetty, onneksi neuvokkuuden perikuva Partasen Juuso on osoittautunut maalivahdiksi, joka aina uudestaan pelastaa pelin jollain huimalla torjunnalla.” Kertoo markkinoinnista ja mediakontakteista vastaava Janne Vesivalo.


Festaripäiviä on tullut joka vuosi yksi lisää
Kolmantena vuonna kolmipäiväiset kemut olivat järjestäjien mukaan jo melko suuritöinen rutistus. Pahemmilta hölmöilyiltä on vältytty ja tekeminen tehostuu vuosi vuodelta, kun kokemusta karttuu. Toisaalta seikkailunmakuun alkaa sekoittua rutiinia.  Ajatus siitä, mitä oikeastaan ollaan tekemässä, kirkastuu ja selkiytyy, kun tapahtumaa toteuttaa uudelleen. Meille on kehittynyt selkeämpiä pyrkimyksiä vaistonvaraisuuden oheen. Tunnustusta on alkanut tulla ja apurahojen saaminen tietenkin kannustaa merkittävästi.

Aluksi järjestäjillä oli moniin artisteihin tuttavuussuhteita entuudestaan, mutta tuntemattomatkin artistit ovat olleet varsin halukkaita lähtemään mukaan viimeistään tapahtuman luonteesta annetun pienen selonteon jälkeen.  Nykyään potentiaalisilta esiintyjiltä tulee hyvin paljon yhteydenottoja.

Vaikka tapahtuman pääpaino on ollut musiikissa, poikkitaiteellisuus oli tähtäimessä alusta alkaen. Aktiivisimmissa järjestäjissä on mukana taideopiskelijoita ja kuvataiteilijoita. Kolmantena vuonna etenkin varsin väkevästi nousi musiikin rinnalle muita taidemuotoja ja ruokakulttuuria.

”’Oudommatkin’ taidemuodot on esitettävä yleisölle luontevasti. Järjestäjä ei saa itse jäädä jumiin ennakkoluuloihin yleisön vastaanottokyvystä”, kommentoi Janne Vesivalo.

Kesällä 2012 Kontufolk teki yhteistyötä Konnunsuon vastaanottokeskuksen kanssa
Tapahtuma tarjosi vastaanottokeskukseen syrjään sijoitetuille turvapaikanhakijoille mahdollisuuden kohdata kantaväestöä ja toi vähän säpinää heidän arkeensa. Turvapaikanhakijoiden joukosta löytyi osaamista ja auttamisintoa. Heidän etnisen kenttäkeittiönsä herkut saivat kovasti kehuja. Turvapaikan hakijoiden heittäytyminen juhlintaan, tanssiin ja lauluun oli upeaa. Juhliminen ilman alkoholia oli järjestäjien mielestä ihailtavaa. Vaikka Kontufolkissa on anniskelualue, yleisöä pyritään kannustamaan muihin juhlimisen tapoihin kuin iän ikuiseen alkoholin kittaamiseen.

Vastaanottokeskukselta on myös löytynyt joitain todellisia helmiä, Vesivalo kertoo:
"Tsetsheni-laulajatar Liza Umarovan löytyminen vastaanottokeskukselta viime hetkellä oli uskomattoman mahtava juttu. 'Vähän kuin Madonna tulisi kylille', luonnehtivat jotkut tilannetta. Laulujensa takia kotimaastaan väkivalloin häädetty laulajatar puhui yleisölle tulkin välityksellä vapauden merkityksestä festivaalin alussa, herätti kyllä kaikki paikallaolijat arvostamaan mahdollisuuksiamme ja ymmärtämään itsestäänselvyyksiämme etuoikeuksina." 

Syrjäinen paikka ei haittaa yleisöä
Vaikka kesän 2012 avajaispäivänä vieraita oli 200, tapahtuma jäi hieman kävijätavoitteestaan. Todennäköisesti syynä olivat epävakaat säät. Aiempina vuosina on jouduttu käännyttämään ihmisiä käännyttämään pois portilta. Janne Vesivalon mukaan kesän 2012 tapahtuman torstaille sijoitettu avauspäivä veti jopa yllättävän hyvin väkeä. ”Päivän ohjelma oli musiikin varaan rakennuttu ja erityisesti suunniteltu proge-kaari oli poikkeuksellisen loistavasti onnistunut.”

Festareita ei haluta tyrkyttää kenellekään, koska meillä kaikilla on kuitenkin erilainen maku. Järjestäjät ovat tyytyväisiä siihen, että tästä huolimatta, festivaalit houkuttelevat paikalle erilaisia ihmisiä. Vesivalo kommentoi: ”Julisteet on haluttu pitää esteettisesti miellyttävinä, ei huutavina tai hyökkäävinä. Ne ovat olleet alusta alkaen kuvataiteilijoiden Karkki Mäkelän ja Janette Holmströmin käsialaa. Puskapuhelimella on tainnut sana parhaiten levitä. Lehdet ovat varsin mukavasti kirjoitelleet myös, Paikallislehti Joutsenolle erityisesti kiitos. Paikallista väkeä varten näitä juhlia on ensisijaisesti järjestetty.”

Pienen festivaalin järjetämisessä vaikeutena ovat muun muassa lupamaksut
Voittoa tavoittelemattomiin tahoihin ei olla totuttu Suomessa, sanoo Vesivalo: ”Taloudellisen riskin paineet ovat inhottava puoli touhussa. Toki jännitysmomentti virittää ja ryhdittää tekemistä. Erittäin auttavaisia tahoja on tiukoissa paikoissa löytynyt, onneksi. Markkinataloudessa marinoidussa maassa ei aina meinaa löytää ymmärrystä sille että jotain tehdään rahallista voittoa tavoittelematta. Lupamaksuja saa maksella loputtomiin. Taloudellisen vakauden hommaan toisi jos itse järjestäisimme anniskelun, vaan se aiheuttaisi arvolisävero-kuvioiden takia paljon lisätyötä. ”

Se, että ihmiset ostaisivat lippunsa ennakkoon, auttaisi paljon festaripäivien suunnittelussa. Etelä-Karjalassa lippujen ostaminen ennakkoon ei ole ollut tapana, kuten vaikka pääkaupunkiseudulla. Suhteessa muihin festivaaleihin, lippujen hinnat Kontufolkiin ovat hyvin pienet, Vesivalo toteaa: "Meidänkin liput maksaa suunnilleen sen minkä kalja kustantaa Flow -festivaaleilla. Luomumpaa ilman luomulisää hinnassa."

Tapahtumaa ei haluta tulevaisuudessakaan kasvattaa liikaa
Konnunsuon juhlalato on tapahtuman sydän, eikä vieraita voi ottaa enempää, kuin latoon kerralla mahtuu. Järjestäjät toteavat, että tapahtumassa voisi olla siemen kaupallisemmille ja isommillekin festareille, joita tuputtaa vaikka turisteille, mutta kiinnostus sellaisen järjestämiseen on toteuttajien keskuudessa hyvin vähäinen.


Millaisia suunnitelmia tulevalle kesälle on?
Päätökset ensi kesän tapahtumasta on vielä lyömättä lukkoon. Järjestäjät toivovat saavansa porukan taas kasaan ja homman eteenpäin.

Samalla porukalla toteutetaan sitä ennen pienimuotoisempia juttuja, kuten näyttely ja klubi-ilta maaliskuussa Lappeenrannan Galleria Hoi Sie:ssä. Aidosti talkoohenkistä väkeä tarvitaan järjestäjien mukaan aina.



Janne Vesivaloa haastateltiin sähköpostitse, kuvat Heini Kähkönen